Roslund Eileen

Ch, KTK-II

VH20-035-0177
connemara, tamma, 147 cm, ruunikonkimo
syntynyt 21.10.2020 | 8 vuotta
kasvattaja VP, Roslund Gård, omistaja Cery (VRL-02116)

kilpailee kouluratsatuksessa
ko: vaB, re: 50cm

Yö, jolloin Eileen saapui maailmaan, oli mitä kliseisin syksyinen yö. Tammenlehdet peittivät maata tehden siitä upean värikirjon. Oli satanut monta päivää putkeen ja tarhat olivat mutaisia. Joka puolella oikeastaan oli vain mutaa, märkää ja kylmää. Eileen toi olemuksellaan heti lämpöä Roslundin väen sydämiin. Se on valoittanut kaikki tapaamansa ihmiset samantien rauhallisella ja kiltillä luonteellaan. Roslundissa ei oltukaan loppupeleissä erityisen halukkaita luopumaan koko varsasta, joten oli meidän onni, että kaupat oli todellakin lyöty lukkoon. Lupasin kuitenkin kasvattajalle, Nellylle, että tämä voisi milloin vain vierailla tammaa katsomassa ja alustavasti varsa-optiokin on sovittu.

Porukkaan Eileen tuo oman säväyksensä. Se tulee toimeen kaikkien kanssa ja haluaakin ennenkaikkea ystävystä eläinlajista riippumatta. Mutta jos erehdyt sen tielle vääränä hetkenä, Eileen kyllä antaa mielipiteensä kuulua. Väärinkohdeltuna Eileen on varsin tuima ja näyttelee hampaitaan ponikavereille jotka koittavat tulla sen heinätupsuille. Ihmisiä kohtaan Eileen on kyllä aina kiltti - vaikka vahingossa tekisitkin jotain epämiellyttävää, tämä tamma antaa anteeksi. Kunhan sama ei toistu liian monta kertaa. Eileen on loistava opetusponi juurikin kärsivällisyytensä takia.

Ratsuna tamma on aina ollut enemmän tai vähemmän lahopää. Se nauttii vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Omimmillaan se onkin maastoponina. Eileen on hyvin varmajalkainen ja rohkea. Eileen nauttii myös esteiden ylittämisestä, mutta valitettavasti siihen ei ole paljon lahjoja luotu. Eileenillä ei ole mitään hahmotuskykyä lähestymisen suhteen ja pienetkin hypyt ovat 110% ratsastajan varassa. Ne ovat kuitenkin mukavaa virkistystä arkitreeniin. Kouluratsastus on Eileenille ominaisin laji. Se on hyvin itsevarma, missä on omat hyvät ja huonot puolensa. Se mielellään tulkitsee ratsastajan apuja myös silloin, vaikka ne ovat ristiriidassa. Vaikka se onkin vauhdikas tapaus, sen voi kanavoida käyttämään toimeliaisuutensa myös siistiin perusratsastukseen. Eileenin vahvuus on ehdottomasti laukka, joka sillä on iso ja näyttävä.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Parkmore Cashel
VIR MVA Ch, KTK-II
ii. Casheldun Bridge rnkm 148cm iii. Casheldun Brilliant
iie. Hänchen Giralda
ie. Tullamore Grey Countess rnkm 145cm iei. Grimaldi Grey Bertil
iee. Blythburgh Perla
e. Amstelhof Emina
VIR MVA Ch, KTK-II
ei. Bunswaard Pluto rnkm 148cm eii. Cheeky Urgente
eie. Platinum Rozana
ee. Amstelhof Elwira rnkm 144cm eei. Berrystead Brammelo
eee. Elvtra

Jälkeläiset

4.11.2020, t. Berryard Elessar (i. Delm Rhoderick), omistaja Rachin, Harlakka
4.2.2021, t. Berryard Elenoré (i. Cefnmoor Gaelan), omistaja Berryad Ponies

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

30.11.2020 KRJ-Cup (Teilikorpi), vaativa B, 1/95
31.05.2021 KRJ-Cup (Teilikorpi), helppo A, 5/188

Kouluratsastuksessa 2447.02 op. (vaikeustasolla 6/5)

Tahti ja irtonaisuus 1361.15 p.
Kuuliaisuus ja luonne 1085.87 p.

Kantakirjapalkinto

20.11.2020 pistein 18 + 17 + 18 + 18 = 71p. KTK-II

Näyttelyt

01.11.2020 NJ-näyttelyt (Safiiritiikerin Kilpailukeskus), irtoSERT, pt. Terhi
22.11.2020 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud), BIS1, MVAsert, pt. Dimma
21.4.2021 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud), irtoSERT, pt. Vibaja
1.4.2021 NJ-näyttelyt (Lindgård), IRTOsert, pt. Lissu T.

Päiväkirja

Lauantai 31.10.2020

Odotellessani vuoroamme kehään en päässyt eroon ajatuksesta kuinka Nelly oli saanut houkuteltua meidät Ruotsiin. Sää oli ihan yhtä rasittava kuin tähän aikaan Suomessakin, mutta siihen päälle vielä kieli jota en ymmärrä puhuakseni tai lukeakseni. Nelly sen sijaan oli kuin kala vedessä ruotsinserkkujensa kanssa. Helppohan tuon oli. Tuhahdin hermostuneena ehkä enemmän itselleni, kuin Nellylle, joka oli toisessa kehässä Roslundin poninsa kanssa.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun Nelly yhtenä aamuna kasuaalisti kysyi suoraan, lähdenkö hänen kanssaan reissuun. Tarkoitus oli mennä katsomaan muutamaa jalostusoria sekä myyntivarsaa. Semmoinen pidennetty viikonloppu. Tukholmassa oli tuona viikonloppuna myös kansalliset kouluratsastuskilpailut, aika nimekkäät sellaiset. Roslundin tiimi oli lähdössä sinne joka tapauksessa kilpailemaan, Nelly siinä sivussa muihin hommiin. Tilanne hieman eskaloitui ja päädyin lähtemään mukaan Eileenin kanssa. Eileen oli Nellyn kasvatti Roslundista. Nellyn taka-ajatus oli, että hänen kasvattinsa osallistuisi paitsi arvokisoihin, myös saman tapahtumapäivän kevytkenkäisiin näyttelyihin. Ihan itse jouduin siis kisakentälle menemään, aika hauska ajatus kuitenkin!

No, siinä sitä oltiin. Kehään menossa. Tein parhaani ymmärtääkseni kuulutuksia, mutta kaikki kuulosti siansaksalta. Kyllähän se hävetti, että toinen äidinkieli oli niin vieras, että en saanut edes lausetta muodostettua. Selkeästi se, että tein parhaani, ei auttanut koska joku tuli hakemaan minut kehään. En ollut tajunnut vuoroani paitsi ymmärryksen puutteesta, myöskään uppouduttuani ajatuksiini. Eileen oli koko tämän ajan seisonut vierelläni kuin viilipytty. Väitän, että se oli nukahtamaisillaan. Tamma näytti kyllä todella hyvältä. Se oli juuri kisannut menestyksekkäästi vaativa B- ohjelmassa ja napannut itselleen toisen sijan. Nyt menimme sitten vähän pyörähtämään kehässä päätarkoituksena näyttää vain nätiltä. Luokka oli sekaluokka, joten en odottanut komeiden sveduorien rinnalla meille pontevaa menestystä. Eileen toimi kuin unelma, juuri yhtä hyvin kuin siltä voi odottaa. Se ei vierastanut, kiihtynyt tai edes ujostellut. Ravit mentiin nätisti, seistiin kuin patsaat - ja väitän - vedettiin keuhkot täyteen ilmaan lihaksien pullistamiseksi. Kaikessa täydellisyydessään Eileen nappasi kolmannen sijan ollen luokan paras tamma! Tuomari lähetti meidät kotimatkalle näillä saatesanoilla:

1. palkinto; Hyvätyyppinen, pitälinjainen tamma. Hyvänmuotoinen kaula. Piirteetön säkä. Aavistuksen laskeva lautanen. Hyväasentoiset jalat joissa vahva luusto.

Torstai 22.10.2020, kirjoittanut VP

Hymähdin itsekseni, kun heitin harteillani lämmittäneen enkkufiltin maneesin katsomoon. “Siinä ne nyt on, isä ja tytär saman katon alla. Mä en oikeasti tiedä, mihin aika katoaa. Vasta sä maksoit Eileenistä varsamaksun, ja nyt se pötkii siinä jo miltei aikuisen hevosen tavoin.” naurahdin ratsastajille.

“Eiköhän kerätä ohjat käteen ja lähdetä työskentelemään ihan perusjuttujen parissa. Vaikka Cashel on jo äärettömän osaava ja voisin teitä Kiira temputtaa maailman tappiin asti, niin tänään keskitytään teidänkin kanssa erityisesti istuntaan ja apujen käyttöön. Haluan nähdä tänään erityisen eleetöntä ja hevosystävällistä ratsastusta - ja sitä kautta haluan nähdä tyytyväisiä, rentoja hevosia jotka uskaltavat tukeutua kädelle melko pitkällekin kaulalle. Ja mitä tulee Eileeniin, sen haluan nähdä erityisesti rentoutuvan ja tukeutuvan suhun Cery. Sen on pikkuhiljaa opittava siihen, että aina ei mennä kuninkaallisen tavoin yksinäisessä ylhäisyydessään - valitettavaa kun se onkin, verryttelyt kilpailuissa on aina välillä vähän kaaosta ja siellä suhahtelee ratsukot edestä ja takaa.” kerroin ratsastajille ja ohjasin nämä työskentelemään avotaivutuksen parissa ensin käynnissä ja sitten ravissa.

Avotaivutuksen myötä saimme houkuteltua hevosten takajalkoja aktiivisemmin vatsan alle ja saimme hevosten lapoja pikkuhiljaa paremmin liikkeelle. “Varmaan huomaattekin, että mitä enemmän käytätte aikaa ratsastamiseen, sen helpompaa avotaivutuksen ratsastaminen on. Tämä on vähän tälläistä apujen koornidaatiota, kun pitää hallita ja siirtää hevosen etuosaa ja sitten ne vielä tuppaa olemaan vähän vinoja tai toispuoleisia toiseen suuntaan.” selitin ratsastajille, jotka suorittivat tehtävää melko tasaisesti.

Suuntaa vaihtaessamme tulikin esille se, josta olin juuri puhunut - molemmat hevoset olivat voimattomampia vasempaan kierrokseen, jolloin lavan hallitseminen oli vielä suuremmassa avainasemassa sen suhteen, että avotaivutuksesta saatiin liikkeen mukainen.

Jumpattuamme aikamme avotaivutuksen parissa päästiin jo hyvin siihen tilanteeseen, että hevoset olivat rentoja ja ratsastajat istuivat kauniisti istuinluidensa päällä hyvässä ryhdissä korsetti kasassa. Pienten välikäyntien jälkeen lähdimme työskentelemään laukassa hyvin helpon vastalaukkaharjoituksen parissa, jossa halusin nähdä ennemmin rennon hevosen yhden hyvän vastalaukka-askeleen kun jännittyneen, kättä vasten jääneen jännittyneen hevosen suorittamassa monta vastalaukka-askelta.

Koska vastalaukkaharjoitukset ovat yksiä lempitehtäviäni, oli tehtävän suorittaminen Cashelille itselleen helppoa ja mutkatonta - mutta se, missä ongelmia tuli oli Kiiran istunta joka tahtoi vähän kiertyä vastalaukassa myötälaukan suuntaiseksi, jonka johdosta Cashel tarjosi automaattisesti laukanvaihtoa. Heti, kun Kiira sai oman kropan hallintaan, saatiin aikaan jo ihan kivoja vastalaukkapätkiä kaarevalla uralla; jopa sellaisia, että niistä olisi saanut kivoja numeroita kouluratsastusradalla kilpailutilanteessa.

Cerylle ja Eileenille vastalaukka ei ollut vielä tuttua, enkä sitä odottanutkaan nuorelta hevoselta. “Nämä nuoret tahtoo olla vähän tasapainottomia ja ensimmäiset vastalaukkaharjoitukset saavat niiden pään täyteen kysymysmerkkejä, mutta yritetään nyt kuitenkin ihan sillä yhdellä, maksimissaan kahdella kolmella hyvällä vastalaukka-askeleella saada Eileenille helppo ja mutkaton fiilis vastalaukkaharjoituksista. Ja koska vastalaukan polkeminen on äärettömän raskasta, ihan muutama onnistunut toisto riittää - sitten jätät asian hautumaan ja viikon kahden tauon jälkeen toistat samaa tehtävää kotona silloin tällöin.” kerroin ratsastajalle ja vannotin tätä rakentamaan pohjan vastalaukalle aikaa käyttämällä.

Valmennuksen loppuun harjoittelimme vielä yksittäisiä tehtäväkokonaisuuksia, jotka molemmat ratsukot suorittivat omalla tasollaan varsin mallikkaasti. “Mä luulen, että tähän on hyvä päättää tältä päivältä. Te molemmat hymyilette siellä hevosen selässä kuin Naantalin auringot konsanaan. Ja ne hevoset, sekä Cashel että Eileen on erittäin tasaisia ja molemmat taittavat matkaa tyytyväisen ilmeen kera. Voitte siirtyä käyntiin, ja taputtaa hevosten lisäksi itseänne. Hyvä te!” päätin valmennuksen.

Koska syksyn pieni sadekuuro oli valmennuksen aikana siirtynyt Roslundin mailta ja ruskan viimeistä väriloistoa väritti pienet auringonsäteet, ratsukot lähtivät vielä kävelemään pienen metsäreitin enkkufilttien alla loppukäynneiksi.

copyright © Berryard Ponies | pics © Satu Pitkänen
Tämä on virtuaalitalli / Tämä on virtuaalihevonen