Brygarth Snowy

VH20-035-0109
connemara, tamma, 145 cm, mustankimo
syntynyt 19.12.2019 | 8 vuotta
kasvattaja Brygarth Ponies, omistaja Cery (VRL-02116)

kilpailee kouluratsatuksessa
ko: vaB, re: 50cm

Snowy on pieneksi poniksi hyvin omatahtoinen tapaus. Toki tässä ponimaailmassa on jo sen verran iso osa elämästä vietetty, ettei sen pitäisi tulla yllätyksenä. Pieni koko ponista ei todellakaan kerro mitään sen luonteesta. Snowylla on kovasti omaa tahtoa, ponimaista pilkettä silmäkulmassa, mutta myös rodulleen ominaista lämpöä ja rauhallisuutta - aina kun sitä puolta itsestään syystä tai toisesta haluaa korostaa.

Snowyn hännän ja korvat viuhahtelemaan saa vähän milloin mikäkin. Sillä ei sinänsä ole väliä, mitä ympärillä tapahtuu tai mikä tilanteen laukaisee, vaan se, millaisella tuulella tamma sattuu olemaan. Joskus pelkkä karsinaan meno saa Snowyn luimistelemaan, mutta se pyytää anteeksi yhtä nopeasti, kuin tulistuukin. Snowy kokee omaavansa yksinoikeuden swing-moodeihin ja se todellakin rikastuttaa arkea tamman kanssa. Snowy ei koskaan "tee mitään pahaa", mutta uhkailee kyllä senkin edestä. Toinen puoli ponista taas on se, että se ei korvaansa letkauta sille, mitä hoitaja puuhaa. Tamma onkin helppo hoitaa myös esimerkiksi pihalla tai käytävällä, sillä se ei sätkyile eikä hötkyile mitään. Myös kengittäjä ja eläinlääkärin käsittelyt se sallii ilomielin, vaikkakin vieraita koskee täysin samat swing-mood-mahdollisuudet, kuin omaakin väkeä.

Ratsuna Snowy on helposti alkutahmea ja tarvitsee reippaan ratsastajan, joka ei lähde tähän vaihteeseen mukaan. Kerran kun Snowyn on lämmitellyt hyvin ja saanut sille hyvän temmon päälle, se kyllä pysyy kuin itsestään. Tamman vahvuuksia on sen helpot askellajit, jotka ovat todella selkeät ja helpot istua. Snowy muutenkin toimii istunnan osalta kuin ajatus, ja onkin hyvin herkkä kaikille painoavuille. Snowy on siinä mielessä myös hyvä opetusponi kouluratsastusta ajatellen. Kisavietti Snowylla on kuitenkin kova ja se rakastaa kisahuumaa, joka tapahtumapaikoilla leijalee ilmassa. Matkaan tamma lähtee aina ilomielin, sillä trailerin päässä on aina tupannut olemaan jotain uutta ja jännittävää.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Monkswood Tooper
mkm 144cm
ii. Troppar Dua rnkm 146cm iii. Woodya Sulaveigh
iie. Brinston Berry
ie. Brookhil's Juno mkm 145cm iei. Burton Starway
iee. Carolain
e. Qeany Edith
rn 144cm
ei. Alphil Tom rnkm 145cm eii.It's Allways Raining
eie. Queen Vinda
ee. Snowy Sunday rnvkm 146cm eei. Wintertale
eee. Firefight Unda

Monkswood Tooper on tunnettu yleisratsuna joka on osallistunut kisoihin paljon ympäri Eurooppaa. Mitään erityistä meriittilistaa Tooperilla ei silti ole. Sillä on charmia ja ulkonäköä, luonteeltaan ori on rauhallinen ja periyttää näitä piirteitään myös jälkeläisille. Suvun historia ja orin kokemus ovat saaneet tammojen omistajien päät kääntymään ulkomailtakin. Pääsääntöisesti Tooper on astunut tammavieraita kotimaassaan Ruotisssa.

Troppar Dua on niittänyt mainetta estehevosena, mitä se ei kuitenkaan ole aina ollut. Dua on nuoresta ponista asti ollut rämäpäinen kenttäratsu joka on vaatinut vähintään yhtä rämäpäisen ratsastajan. Dua menestyi erinomaisesti kenttäratsuna, mutta kilpaura lajin parissa päättyi ratsastajan pahaan putoamiseen ja loukkaantumiseen. Vaikka kyseessä oli ratsastajan tekemä virhe, Dualle ei enää löytynyt ratsastajaa omistajan vammauduttua. Sitemmin Dua on ollut esteratsu ja menestynyt vähintään yhtä hyvin. Woodya Sulaveighista emme tiedä kovinkaan paljon, mutta sen juuret vievät pohjoiseen Englantiin, missä se on luultavimmin toiminut lähinnä maatalon työhevosena. Brinston Berry on myös ollut perheen harrasteponi Englannissa ja luonteeltaan ollut vähintään yhtä temperamenttinen kuin ainoa varsansa.

Brookhil's Juno menestyi enemmän näyttö- kuin käyttöponina. Ensimmäiselle palkinnolle huippupistein kantakirjattu tamma on sykähdyttänyt kultaisella värityksellään ja sympaattisella käytöksellään ihmisiä kohtaan. Junoa voisi sanoa sellaiseksi "jokaisen suosikiksi", sillä ei tietty ihmistä joka ei voisi tätä tammaa lähestyä. Juno on toiminut myös satunnaisesti terapiaratsuna ja ollut siten monelle osana elämän huippuhetkiä. Junon maine kertoo nopeasti päätelmiä sen luonteesta; tamma tunnettiin luotettavana ja kilttinä ponina. Burton Starway on irkkuponi joka oli asuinkylänsä suosituimpia hevosia luonteensa ja ulkonäkönsä puolesta. Burton Starwaylla on useita jälkeläisiä Ruotsissa ja Suomessa. Carolain oli harrastetallin asukki jonka brabuurilaji oli esteratsastus.

Qeany Edith ei ehkä ole ihastuttanut varsinaisesti ketään ylileveällä mahallaan, notkolla selällään ja miten sattuu sojottavilla jaloillaan. Itseasiassa Edith olisi aika karmaiseva näky näyttelykehässä valioyksilöiden rinnalla. Mutta näytösponia Edithstä ei ole ikinä yritettykään eikä se ole sen luontoinenkaan että nauttisi erintyisen paljon katseista ja huomiosta. Sen sijaan Edith on ollut mitä parhain yleisratsu ja ollut toimiva lajista tai ratsastajan osaavuudesta riippumatta. Edith on varsonut yhteensä kolme varsaa.

Alphil Tom on ehdottomasti aikansa parhaimpia valjakkoajoponeja. Isokokoisesta ponista ei heti uskoisi kuinka ketterä se on. Tom on menestynyt myös kouluratsastuksessa ja orin elämä onkin hyvin kilpailupainotteista. Tom on astunut tammoja muutamia Irlannissa, missä sen kotitallikin sijaitsee. Jälkeläiset eivät kuitenkaan ole menestyneet mitenkään merkittävästi, mutta jokainen on saanut matkaevääksi jotain ainutlaatuista liittyen joko ulkonäköön tai luonteeseen. It's Allways Raining on myös tunnettu kilpaponi Irlannista. Kilpailuvietti on pitkään kulkenut ihan suvussa ja It's Allways Rainingin on menestynyt useammassa lajissa, bravuurina kuitenkin kouluratsastus. Queen Vinda on pyöreä kimo poni jonka liikkeistä ei heti menisi sanomaan sulaviksi. Persoonallaan kiehtonut ponitamma on varsonut kahdesti elämänsä aikana.

Snowy Sunday sai tunnustusta esteponina. Erinomaisen hyppytyylin omaava tamma herätti huomiota kansainvälisellä tasolla ja on ollut kysytty siitostamma. Jälkeläismäärä on kuitenkin pysynyt kurissa kiivaan kisaamisen takia. Tamma jäi kuitenkin eläkkeelle hyvissä ajoin, sillä huipulla on hyvä lopettaa. Estepainotteinen ja kiireinen elämäntyyli oli myös kostautua jalkaongelmien muodossa, mutta ne havaittiin ja hoidettiin ajoissa, joten tamma viettää leppoisia eläkepäiviä. eei. Wintertale oli myös esteponi jonka kiivas luonne tuli nopeasti esiin esteillä. Kuitenkin se hyppäsi tasaisesti ja yritti aina parhaansa loppuun asti. Hoitaessa ori olikin hieman hankalampi... Firefight Unda oli aika äkkipikainen tapaus eikä sitä juuri muut käsitellytkään kuin itse omistaja joka tunsi tämän ponin läpikotaisin. Kun luottamus on molemminpuolista, parhaat puolet tulevat esiin. Firefight Undaa ei olisikaan uskonut samaksi poniksi kun sillä ratsastaji joku vieras ja heti perään sen omistaja.

Jälkeläiset

31.8.2020, o. Berryard Gallagher (i. O'Mara Goldy), omistaja JP, Hopewood Connemaras
01.11.2020, o. Berryard Noel (i. Callanleigh Benjamin), omistaja Vibaja, Maldwyn

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

00.00.2020 KRJ-Cup (Kisapaikka), helppo A, 3/156

Kouluratsastuksessa 2419.81 op. (vaikeustasolla 6/5)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1098.73
Tahti ja irtonaisuus 1321.08
Tarkkuus ja ketteryys 0.00

Näyttelyt

23.08.2020 NJ-näyttelyt (Golden Leaves), irtoSERT, pt. Vibaja

Päiväkirja

Keskiviikko 21.10.2020

Heräsin siihen, kuinka kylmä viima nipisti peiton alta karanneita varpaitani. Jostain unen rajamailta mietin, että tätähän tämä talvi taas on. Todentotta, verhot avatessani sain huomata ensilumen saapuneen. Ulkona oli vielä pimeää, mutta tallin ulkovalot osoittivat hiljakseen lumeen peittoontuvaa maata. "Voi jukra, tätä ei tammat kyllä kestä", mietin ääneen.

Aiempien vuosien kokemuksella olen todennut, että jostain syystä ensilumi on kaikille tallin poneille tosi iso juttu. Etenkin tammoille, mutta uskon sen riehaantumisen johtuvan muutaman osalla lähinnä ryhmäpaineesta reagoida kylmään ja märkään. Fiia oli saapunut aamutallia tekemään ja oli jo ruokkinut ponit kun itse pääsin raahautumaan sisälle talliin. "Hyvää huomenta!", hän vastasi vielä pirteämmin kuin yleensä. Fiia oli semmoinen päivänpaiste, jolla oli positiivinen näkökulma ihan kaikkeen. Se oli todella tarpeellista tallin arjessa. Vastasin huomenet hymyssä suin ja päädyin Arian karsinalle. Tamma oli korvat hörössä ja turpa pöperössä malttamattomana ulospääsystä. Silitin sen päätä hymyillen. Moikkasin myös Cherryn, Snowyn ja Elbellan. Kaikki aistivat ulkona olevan kylmyyden ja näyttivät heti silminnähden tuuheammilta talviturkissaan.

Fiia puki riimun ja riimunnarut Arialle ja Cherrylle, minä puolestani Snowylle ja Bellalle. Kaikki neljä olivat vierekkäisissä karsinoissa, joten ulosmeno oli aina yhtä näppärää pari ponia kerrallaan. Ne ovat muutenkin sellainen tyttönelikko, että tulevat superhyvin toimeen. Alkujaan Berryardiin on kuitenkin rakennettu useamman ponin talliksi, joten kaikki pääsevät omiin tarhoihinsa.

Kuten osasin odottaa, ponien askeleet paitsi nopeutuivat, myös nousivat hyvin epäponimaisiksi. Ihme, että malttoivat odottaa tarhaan asti ja vapaaksi pääsyä, kunnes aloittivat shownsa. Cherry oli etunenässä villitsemässä Bellaa, joka on hieman pidättyväisempi tämmöisissä tilanteissa. Mukaan sekin silti lähti ja vierekkäisissä tarhoissa ne lietsoivat toinen toisiaan pukkilaukkaan. Välillä Cherry ja Bella kokoontuivat tarhoja erottavalle aidalle, jossa Cherry piti neuvottelua ja provosoivasti Bellan riimusta napaten pinkaisi taas juoksuun toiselle puolen tarhaa. Samalta meno näytti Snowyn ja Arian puolella. Snow on vähän semmoinen hissukka, mutta osaa kyllä irrotella kun syytä on. Se haisteli maata, kuopi sitä innoissaan ja heitti muutaman laukka-askeleen piruetti-tyylisesti. Aria ensin seisoa möllötti hämmentyneenä mitä ympärillä tapahtuu, kunnes myös teki tuttavuutta kylmän ja kostean maa-aineksen kanssa. Siitähän se riemu repesi ja tamma veteli myös innokasta pukkilaukkaa ympäri tarhaa. Fiian kanssa jaoimme aamuheinät vielä tarhoihin ja lähdimme orien luokse katsomaan, kuinka siellä oikein jaksetaan tänä upeana talvisena aamuna.

Maanantai 31.8.2020

Sunnuntai-ilta ei olisi voinut olla tavallisempi. Linda oli juuri saamassa valmiiksi iltatallia ja suurin osa poneista rouskutti ja tyytyväisenä heiniään. Linda oli kiinnittänyt huomiota tukalan oloiseen Snowyyn jo iltapäivällä. Pinja olikin sanonut, että hyvin todennäköisesti tamma varsoisi Goldin varsan tulevana yönä. Sinänsä tilanteessa ei ollut mitään erikoista ja tilanne olisi varmasti edennyt normaalilla kaavalla, mutta Snowy ei ollut ainoa, joka näytti merkkejä lähestyvästä varsomisesta. Ariadne oli myös jakautumassa hyvin suurella todennäköisyydellä. Tämmöistä tilannetta kukaan ei ollut osannut arvata, vaikka tammat toki astutettiin samoihin aikoihin. Se, että varsominen tapahtuisi kummallakin tammalla saman yön aikana, oli toki toivottua, mutta tulisi työllistämään pientä tallia. Tällä varauksella Pinja olikin saapumassa yöksi Berryardin tiluksille, hän oli luvannut tulla kymmeneksi kun Linda olisi valmis iltatallistaan.

Pinja saapui sovitusti iltatallin päättymisen aikoihin ja Linda priiffasi tilannetta hänelle; "Molemmat ovat aika rauhattomia, musta tuntuu, että niillä on joku sopimus aloittaa show yhtäaikaa". Pinja näytti kymmenen vuotta vanhemmalta miettiessään otsa kurtussa. Ennen kuin hän ehti avata suutaan, Linda sanoi: "Mäpä käyn herättämässä tuon bossladyn, näyttää siltä, että mäkin jään yöks".

Bosslady, Anna, ei olisi voinut olla kiitollisempi joustavasta henkilökunnastaan. Kaikki meni lopulta odotusten mukaisesti ja hyvin, vaikka kyseessä oli kummankin tamman ensimmäiset varsat. Aamun mennessä ponipoppoo oli täydentynyt kahdella täyden kympin orivarsalla. Anna näpytteli tarkalleen 6:13 WhatsApp-viestin JP:lle "Pojat on ny täällä, ristuksen komeita onkin". Kummallekin varsalle oli koti tiedossa Hopewoodista, mikä sai koko porukan olon samaan aikaan sekä haikeaksi, että iloiseksi. Näitä varsoja odottaisi hurjan hieno tulevaisuus.

copyright © Berryard Ponies | pics © Satu Pitkänen
Tämä on virtuaalitalli / Tämä on virtuaalihevonen